Kuva ja kommentti: Nicole Zarkades
Lynchin puisto, tai virallisemmin David S. Lynchin muistopuistoksi kutsuttu puisto, muutettiin kartanosta puistoksi vuonna 1943. Kun joku kuulee Beverlyn kaupungin nimen , usein ensimmäisenä tulee mieleen iki-kuuluisa Lynch Park. 1960-luvulla vandaalit melkein tuhosivat puiston. Ruusutarha oli käytännössä tuhoutunut, ja kartanossa aikoinaan sijainnut italialainen luostari poltettiin maan tasalle. Tuolloin kaupunki ymmärsi puiston merkityksen ja alkoi tehdä parannuksia ja kunnostuksia puistoon. Nyt Beverlyn yleisten töiden osasto, Beverlyn vapaa-ajanvietto-osasto ja Lynch Parkin johtokunta tekevät kovasti töitä säilyttääkseen upean puistomme. Nuoret ja vanhat, kaikki tuntevat Lynch Parkin. Se on tunnettu perheiden, nuorten ja senioreiden kokoontumispaikka. Siellä järjestettävien tapahtumien, kuten Beverly Homecoming – Hummerifestivaali ja Homecoming-ilotulitus sekä sunnuntai-iltojen kello kuuden konsertit Band Shellissä, ansiosta siitä on tullut yksi Northshoren suosituimmista ja kauneimmista puistoista. Ihmiset muistavat ikuisesti aikansa ja kokemuksensa Lynch Parkissa.
Lynchin puisto liittyy ”suurempaan kuvaan” tai itse maailmaan sen historiallisessa arvossa. 1800-luvun puolivälissä itäinen rautatie yhdisti Bostonin ja Beverlyn. Kaupungin pohjoisrannan kehittäminen oli nyt avoinna varakkaille teollisuusmiehille. Rikkaat ja tärkeät ihmiset ja perheet tekivät tiensä Beverlyyn päästäkseen pois kostean ja Closter-kammoisen Bostonin kaupungin hälinästä nauttimaan pohjoisrannan ja puiston näkymistä ja elämyksistä. Kuten monet ehkä tietävät, presidentti Taftilla on Lynch Parkissa kesällä valkoinen talo, ”Stetson Cottage”. Kesällä 1910 Marie Antoinette Evans (kartanon omistajan Robert D. Evansin leski) potkaisi Taftia puiston saaman kauhean ja mauttoman julkisuuden vuoksi. Lynchin puisto ei ole vain historiallinen kartano/puisto, vaan se on malliesimerkki puistoille kaikkialla laajoine avoimine alueineen, viihteineen ja kauniine puutarhoineen.