Tämä nimeltä mainitsematon nainen puhui, ja nämä sanat antavat käsityksen naisen ajattelusta ja teologisesta näkökulmasta (5:28). Ei ainoastaan hänen koskettamisensa, vaan jopa hänen vaatteidensa koskettaminen voi antaa parannuksen sairauksista. Tämän teologisen perustelun vahvisti hänen parantumisensa.
Aivan kuten nainen ymmärsi ruumiinsa muutokset, niin myös Jeesus tunnisti ruumiinsa muutoksen. Naisen verenkierron kuivuminen (eli hänen ”purkautumisensa”) johtui Jeesuksen ”voiman” (dunamis 5:30:ssä) ”purkautumisesta”. Mutta kukaan muu – opetuslapset mukaan lukien – ei tunnistanut sitä, mikä oli vuotanut/virrannut. Edes Jeesus ei ollut täysin tietoinen siitä, mitä oli tapahtunut. Jeesus ei halunnut antaa ”voimansa” purkautua ilman tunnustusta. Parantamisihmeen ”varastaminen” oli sopimatonta. Oli yksi asia, että hän kosketti muita (esim. 1:41; 3:10), mutta aivan toinen asia, että henkilöt koskettivat häntä.
”Pelko”, ei rohkeus, sai naisen tällä kertaa tulemaan esiin. Silti hän esitti itsensä miehelle paljastaakseen ”koko totuuden” (5:33). Hänen ei tarvinnut palata. Hän olisi voinut paeta terveenä. Mutta nainen ilmeisesti ymmärsi miehen intensiivisen katseen (perieblepeto, yleinen markanilainen termi, joka tavallisesti varataan Jeesuksen katseelle ) ja saattoi ymmärtää, että hän joutuisi julkisesti häpeään, jos tämä miespuolinen parantaja saisi hänet kiinni. Hänen tilanteensa kulttuurinen painoarvo vaati hänen paluutaan.
Kuinka moni tuon väkijoukon jäsenistä tunsikaan olonsa pelokkaaksi kuultuaan ”totuuden” siitä, että hänen emätinvuotoinen itsensä oli tullut kosketuksiin niin monen kanssa ennen parantumista!
Jeesus reagoi väkijoukkoon ja ympäristöönsä aluksi kohdistamansa ”vilkaisun” (periblepeto) jälkeen varsin yllättävästi. Se, mikä hänestä virtasi (”voima”) aiemmin, paransi hänet. Nyt se, mikä virtasi hänestä (”totuus”), toisi esiin parantavia, vahvistavia sanoja: ”Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi!”
Jairuksen tyttären parantuminen
Kertomuksessa palataan matkaan Jairuksen talolle. Viivyttely – ”parantamaan” ja ”keskustelemaan” nimettömän naisen kanssa – johti siihen, että Jairuksen talosta ilmoitettiin, että hänen tyttärensä oli jo kuollut. Jeesus oli myöhässä. ”Hänen vielä puhuessaan” (jae 35) vahvistuksen ja vahvistuksen sanoja rohkealle naiselle, jonka ”usko” oli tehnyt hänet terveeksi, tuli huonoja uutisia: ”Tyttäresi on kuollut.” Mutta Jeesuksen reaktio tähän uutiseen muistuttaa meitä siitä, mitä 1800-luvun orjuutetut afroamerikkalaiset lauloivat: ”Jumala ei ehkä tule silloin, kun kutsut häntä, mutta hän tulee paikalle ajoissa!” Huolimatta siitä, miltä olosuhteet näyttivät, Jumalan suvereniteettiin uskottiin lujasti.
Jeesus haastoi Jairuksen pitämään kiinni uskostaan (eli ”vain uskoa”), uskosta, joka oli alun perin johtanut hänet parantajan luo. Jeesus ryhtyi myös jatkotoimiin. Hän vähensi mahdollisten todistajien määrän kolmeen – Pietariin, Jaakobiin ja Johannekseen – sisäiseen ryhmään, joka saisi myös muita erityisiä ilmestyksiä kirkastumisessa (9:2-8) ja Getsemanessa (14:32-42). Tämä todistajien määrän vähentäminen jatkuisi sen jälkeen, kun Jairuksen kodissa kyynelehtivä piiri pilkkasi Jeesuksen arvion tilanteesta (5:40).
Samoin kuin aiemmissa parantamiskertomuksissa, Jeesus koskettaa nuorta naista (vrt. 1:40-45). Hänen ”nuori” ikänsä saattaa viitata siihen, että hän oli naimisiinmenoiässä; jotkut tutkijat asettavat sopivan iän muutamaa vuotta myöhemmäksi. Aiemmista parantumiskertomuksista poiketen Jeesus puhuu tässä arameaa: talitha cumi. Markus kääntää sanat yleisönsä vuoksi (vrt. 7:34; 14:36; 15:34), kun taas muut evankeliumit jättävät vieraat sanat kokonaan pois. Kreikkaa puhuva yleisö, olipa se juutalainen tai ei, saattaisi ajatella, että oudot sanat ovat osa jotakin parannusreseptiä; Markuksen käännös pyrki kumoamaan tämän ajatuksen.
Loppujen lopuksi Jeesus halusi ”hiljaisuutta” tästä parantamisesta, kuten monista muista juutalaisten puolella järven rannalla suoritetuista parantamisista. Lisäksi hän pyysi ruokaa kasvatetulle tytölle, mikä viittaa kokonaisvaltaiseen tehtävään, joka osoitti hänen huolehtivan kaikista tarpeista – hengellisistä, fyysisistä, emotionaalisista, psykologisista ja poliittisista. Tämä Jairuksen 12-vuotias tytär, luku, joka muistutti lukijoita Jeesuksen aiemmasta ”tyttärestä” (jae 34), aloitti luultavasti oman ”verenvuodatuksensa” (elämän symboli) noin tämän ikäisenä.
Kulttuurisesti katsottuna hän lähestyi avioliiton solmimiseksi tavanomaista ikää. Hän syntyi samana vuonna, jolloin nainen aloitti lakkaamattoman verenvuodon. Kuitenkin samana vuonna molemmat paranivat. Toisen verenvuoto lakkasi, mikä palautti hänen elämänsä. Toisen elämä palautettiin, joten hän saattoi jatkaa ”verenvuotoa” ja lopulta tuottaa elämää.
Toiseksi, epäpuhtauteen liittyvät kysymykset saattavat olla koko kertomuksen pinnan alla. Mutta tämä kertomus ei ole haaste puhtausjärjestelmälle. Pikemminkin tämä nimeämätön nainen palautettiin (puhtaaksi?). Toisin kuin spitaalisen miehen parantamisessa (vrt. 1:40-45), Jeesus ei käskenyt tätä naista esittämään itseään papille vahvistusta varten. Silti ensimmäisen vuosisadan (juutalainen) kulttuuri saattoi tunnistaa tässä vuotavassa naisessa ja kuolleessa tytössä mahdollisuuden epäpuhtaaseen kosketukseen Jeesuksen kanssa … mutta hän ei epäröinyt tuoda palautusta.
Yhteenveto saarnaa varten
Jeesuksen elämä, yhdessä hänen kuolemansa kanssa, antaa elämää muuttavan parantumisen. Se on parantava auktoriteetti, joka ylittää rajat, sekä etniset (vrt. 5:1-20) että sukupuolirajat (vrt. 5:21-43). Jeesus päättää olla jättämättä ihmisiä niihin olosuhteisiin, joista hän heidät löytää. Ja hänellä on valta muuttaa tuota tilaa.
Onko meillä? Voiko kristillinen yhteisö muuttaa ihmisten elinoloja? Voiko sekin tuoda parannuksen vaikeisiin olosuhteisiin? Eikö myös sen pidä ylittää rajoja – liittyivätpä ne sitten etnisyyteen, sukupuoleen, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen, politiikkaan tai muihin yhteiskuntaamme jakaviin rajoihin – ja puolustaa elämää luovaa merkitystä ja muutosta? Antakoon Jumala meille rohkeutta tehdä niin!