We Can Complain Because Rose Bushes Have Thorns, or Rejoice Because Thorn Bushes Have Roses

Abraham Lincoln? Alphonse Karr? B. Fay Mills? Roe Fulkerson? J. Kenfield Morley? Anonyymi?

Hyvä sitaattitutkija: Suosittu sitaatti oikean näkökulman saavuttamisesta elämään liitetään usein Abraham Lincolnille:

Voidaan valittaa, koska ruusupensaissa on piikkejä, tai iloita, koska piikkipensaissa on ruusuja.

Optimistinen ja pessimistinen näkökulma asetetaan nerokkaasti vastakkain tässä ilmaisussa. Voidaan korostaa ruusun kauneutta ja ihanaa tuoksua, tai sitten voidaan miettiä piikin uhkaavaa kipua. Minua kiinnostaa tietää, puhuiko Lincoln todella näitä sanoja. En löydä lähdettä mistään, ja haluaisin tietää asiayhteyden.

Lausunto Tutkija: QI ei ole löytänyt mitään olennaista näyttöä siitä, että Abraham Lincoln olisi kirjoittanut tai puhunut tämän sitaatin. Lincoln kyllä mainitsi ruusut ja orjantappurot, kun hän vuonna 1850 piti muistopuheen Zachary Taylorille, joka oli Yhdysvaltain kahdestoista presidentti. Tässä on ote: 1

Presidenttikausi ei ole kokeneimmillekaan poliitikoille mikään ruusupenkki, ja kenraali Taylor, kuten muutkin, löysi sen sisältä piikkejä. Yksikään ihminen ei voi täyttää tuota asemaa ja välttyä paheksunnalta.

Ylläoleva lausunto oli aivan erilainen kuin tutkittavana oleva sanonta.

Varhaisin QI:n löytämä todiste käsitteellisestä yhteneväisyydestä, jossa käytettiin samoja avainsanastokohtia, oli painettu tunnetun ranskalaisen toimittajan ja kirjailijan Alphonse Karrin teoksessa vuonna 1853. Kirja ”Lettres écrites de mon jardin” (”Puutarhastani kirjoitetut kirjeet”) sisälsi riimitellyn säkeen tästä aiheesta, mutta Karrin johdantokommentti viittasi anonyymiin kirjoittajaan: 2

De leur meilleur côté tâchons de voir les choses:
Vous vous plaignez de voir les rosiers épineux;
Moi je me réjouis et rends grâces aux dieux
Que les épines aient des roses.

Tässä on yksi mahdollinen käännös säkeistöstä englanniksi:

Kokeillaanpa nähdä asiat niiden paremmalta puolelta:
Te valitatte siitä, että näette piikikkäitä ruusupensaita;
Minä iloitsen ja kiitän jumalia,
että piikikkäät saavat ruusuja.

Tässä on lisää valikoituja sitaatteja kronologisessa järjestyksessä.

Alphonse Karr sijoitti tämän säkeen myös vuonna 1862 ilmestyneeseen kirjaansa ”Sur la plage” (”Rannalla”). 3 Vuonna 1877 säe painettiin kokoelmassa ”L’esprit d’Alphonse Karr: pensées, extraites de ses oeuvres completes” (”Alphonse Karrin henki: ajatuksia, poimittu hänen kokonaisteoksistaan”). Säkeistöön ei ollut johdantoa, ja lukijat saattoivat olettaa, että rivit olivat Karrin säveltämiä. 4

Vuoteen 1882 mennessä englannin kieleen oli tullut versio sanonnasta, ja sanat liitettiin Karrille. Tässä on esimerkki, joka on julkaistu lehdessä ”The Christian Life: A Unitarian Journal” Lontoossa: 5

”Jotkut ihmiset”, sanoo Alphonse Karr, ”moittivat aina luontoa siitä, että se on laittanut ruusuihin piikkejä; minä kiitän sitä aina siitä, että se on laittanut ruusut piikkien päälle.”

Väittämää levitettiin seuraavina vuosina useissa muissakin lehdissä. Esimerkiksi vuonna 1883 ”The Freemasons’ Repository” Providencessa, Rhode Islandissa, painoi huomautuksen ja mainitsi Karrin. 6

Vuonna 1886 suosittu luennoitsija Kate Sanborn julkaisi kalenterin, joka oli täynnä lainauksia otsikolla ”A Year of Sunshine”: Iloisia otteita vuoden jokaiselle päivälle”. Joulukuun 10. päivän kalenterisivulla esiintyi samanlainen Karrille omistettu lausahdus. 7

Vuonna 1888 ilmestyi ”Jousi pilvessä: Or, Words of Comfort for Those in Bereavement, Sickness, Sorrow, and the Varied Trials of Life” (Tai lohdutuksen sanoja niille, jotka kärsivät surusta, sairaudesta, murheesta ja elämän vaihtelevista koettelemuksista) julkaistiin, ja se sisälsi edellä esitetyn version sanonnasta; sen kirjoittajaa ei kuitenkaan tunnistettu tarkasti: 8

Toinen nerokas henki sanoi: ”Jotkut ihmiset aina moittivat luontoa siitä, että se on laittanut ruusuihin piikkejä; minä kiitän sitä aina siitä, että se on laittanut ruusuja piikkeihin.”

Vuonna 1897 sanonta painettiin aikakauslehdessä ”Myöhempien Aikojen Pyhimysten Tuhatvuotistähti”, mutta sanat osoitettiin erittelemättömälle saksalaiselle kirjoittajalle. Alla oleviin otteisiin on lisätty lihavointi: 9

”Jotkut ihmiset”, sanoo eräs saksalainen kirjailija, ”syyttävät aina luontoa siitä, että se laittaa ruusuihin piikkejä. Minä taas kiitän sitä aina siitä, että se laittaa ruusuja orjantappuroihin.” On parasta kulkea elämässä etsimässä ruusuja ja yrittää jättää piikit huomiotta. Se ei ole niin vaikeaa, kun on kerran muodostanut tavan, ja tapa on avain, joka avaa omistajalleen oven onneen.”

Vuonna 1898 ”The Pacific Unitarian” kuvaili ”herra Moodyn” järjestämää kilpailua, jossa etsittiin ”parasta ajatusta”. Seuraavassa otteessa ”herra Moody” viittasi todennäköisesti tunnettuun evankelistaan ja opettajaan Dwight L. Moodyyn. Kilpailun voittaja oli tutkittavan sanonnan uudelleen muotoiltu versio: 10

Hra Moody sanoi, että hyvä ajatus on tuhannen mailin matkan arvoinen. Hän tarjosi kerran palkinnon hänelle kuukauden aikana lähetetylle parhaalle ajatukselle. Seuraavassa arvottiin palkinto: ”Ihmiset nurisevat, koska Jumala pani ruusuihin piikkejä. Eikö olisi parempi kiittää Jumalaa siitä, että hän pani ruusuja orjantappuroiden päälle.”

Vuonna 1911 B. Fay Mills -niminen puhuja piti Racinessa, Wisconsinissa, luennon otsikolla ”Onnellisuuden tapa”, ja eräs sanomalehti kuvasi osan hänen sanomastaan: 11

Kolmanneksi, tee epämiellyttävistä kokemuksista paras mahdollinen. Sanokaa vanhan roomalaisen tavoin: ”Vaikka tämä olisi epäonnea, sen jalo sietäminen on onnea”. Älkää murjottako, koska ruusuilla on piikkejä: iloitkaa, koska piikeillä on ruusuja. Pessimisti on mies, joka kahdesta pahasta valitsee molemmat. Älä koskaan moiti ketään. Älä mainitse heikkouksiasi.

Vuonna 1916 eräs sanomalehti New Orleansissa, Louisianassa, painoi artikkelin, joka koostui hyvin lyhyistä saarnoista. Eräässä katkelmassa viitattiin ”ruusupensaisiin” yhdessä ”piikkien” kanssa ja se liittyi temaattisesti sanontaan: 12

Ruusupensaissa on piikkejä, ja me siedämme niitä ruusujen tähden. Kaikilla meillä on vikoja, mutta meidät tuomitaan tekemämme hyvän perusteella. Ei riitä, että onnittelemme niistä piikeistä, joita meillä on, vaan meidän pitäisi etsiä elämästämme ruusuja.”

Vuonna 1929 syndikoitu sanomalehtipalsta nimeltä ”The Hotel Stenographer” asetti vastakkain ”piikkipensaat” ja ”ruusupensaat”. Näitä kahta termiä käytettiin myös kysyjän esittämässä nykyaikaisessa sanonnassa. Kolumnin kirjoitti Roe Fulkerson, eikä hän esittänyt määrittelyä: 13 14 14

Voit ajatella itsesi kurjuuteen tai onneen, sen mukaan, mikä sinua parhaiten miellyttää. On yhtä helppoa iloita siitä, että sipulisuku on tuottanut myös liljoja, kuin pahoitella sitä, että liljasuku tuottaa myös sipuleita.

On yhtä helppoa muistaa, että piikkipensaissa on kauniita ruusuja, kuin pahoitella sitä, että ruusupensaissa on niin pelottavia piikkejä. On yhtä helppoa muistaa, että rumilla vanhoilla kissoilla on kauniita kissanpentuja, kuin muistaa, että kauniista kissanpennuista kasvaa lintuja tappavia, kirpputautisia kissoja.

Vuonna 1936 Juniuksen syndikoidussa kolumnissa ”Toimiston kissa” esiintyi sanontaesimerkki, joka oli samanlainen kuin kysyjän esittämä ilmaisu. Sanat liitettiin tuntemattomalle filosofille: 15

Näkemys: Eräs filosofi sanoi: ”Voin valittaa, koska ruusupensaissa on piikkejä, tai voin iloita, koska piikkipensaissa on ruusuja. Kaikki on kiinni siitä, miten asiaa katsoo.” Paljon elämässä riippuu näkökulmasta. Katsotko piikkejä vai ruusuja?

Huhtikuussa 1949 eräs sanomalehti Cantonissa, Ohiossa, painoi lyhyen täytejutun, joka vastasi pitkälti ”Toimistokissan” versiota. Lausunto hyvitettiin ”Morleylle”. Alempana esitetyssä vuoden 1964 lainauksessa Morleylle annettiin koko nimi: 16

Voin valittaa, koska ruusupensaissa on piikkejä, tai iloita, koska piikkipensaissa on ruusuja. Kaikki on kiinni siitä, miten sitä katsoo.-Morley.

Joulukuussa 1949 American Medical Associationin julkaisussa painettiin lyhyt opettavainen kertomus erilaisista asenteista elämää kohtaan: 17

Tällaisten fyysisten erojen lisäksi on mielenkiintoista huomata, että näkökulma ja temperamentti vaikuttavat siihen, miten näkee asiat. On olemassa vanha legenda kahdesta pikkutytöstä, jotka muuttivat uuteen taloon, jossa oli puutarha. Ensimmäinen pikkutyttö lähti katsomaan puutarhaa ja palasi surumielisenä sanoen: ”Äiti, puutarha on surullinen paikka; kaikissa ruusupensaissa on piikkejä.” ”Äiti, puutarha on surullinen paikka; kaikissa ruusupensaissa on piikkejä.” Toinen lapsi palasi iloisena sanoen: ”Voi äiti, puutarha on ihana paikka; kaikissa piikkipensaissa on ruusuja.”

Vuonna 1964 suosittu kolumnisti Earl Wilson painoi esimerkin sanonnasta ja mainitsi hyvitykseksi J. Kenfield Morleyn: 18

Muistettu sitaatti: Voi valittaa siitä, että ruusupensaissa on piikkejä, tai iloita siitä, että piikkipensaissa on ruusuja. Kaikki on kiinni siitä, miten asiaa katsoo. – J. Kenfield Morley.

Vuonna 2003 ilmestyi kokoelma ”Wilderness Wisdom: Quotes for Inspirational Exploration” osoitti version sanonnasta kuuluisalle presidentille Abraham Lincolnille: 19

Voidaan valittaa, koska ruusupensailla on piikkejä, tai voidaan iloita siitä, että piikkipensailla on ruusuja. Abraham Lincoln

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaisin QI:n löytämä todiste tämäntyyppisestä sanonnasta ilmestyi ranskaksi Alphonse Karrin kirjassa, jossa hän kieltäytyi antamasta omistusoikeutta. Näin ollen tällä sanonnalla ei ole tunnettua alullepanijaa, vaikka Karr olikin sen popularisoinnin alkulähde. Lincolnin omistus on tapahtunut hyvin hiljattain, eikä se ole tuettu.

Kuvamerkinnät: Zdenet at . George Peter Alexander Healyn vuonna 1869 tekemä Lincolnin muotokuva Wikipediassa. Rose by LoggaWiggler at . Alphonse Karrin muotokuva Wikimediassa. Kaikki kuvat ovat julkisia. Cropped to create composite.

(Suuret kiitokset ”Jazzille”, jonka sähköpostiviesti antoi QI:lle sysäyksen tämän kysymyksen muotoiluun ja tämän tutkimuksen tekemiseen. Suuret kiitokset W. Brewerille ja H. Wilson Graylle siitä, että he antoivat QI:lle ehdotuksia vuoden 1853 säkeen kääntämiseksi ranskasta englanniksi. Mahdolliset virheet ovat QI:n vastuulla.)