Zach Galifianakis tekee kirvesvitsin.
YouTube
Tummaihoisten kansankielen yleisin stereotyyppi on sanan ”ask” ääntäminen ”ax”. ”Ax” on saanut huonoa mainetta jo vuosia. Äännä ”ask” kuin ”ax”, ja heti monet olettavat, että olet köyhä, musta ja kouluttamaton. New Yorkin ensimmäinen afroamerikkalainen koulukansleri, tohtori Richard R. Green, nosti sen ”puhedemonien” listalleen. Hän vaati, että ”kirves” poistetaan oppilaiden sanavarastosta.
Garrard McClendon, Chicagon valtionyliopiston professori, on kirjoittanut teoksen Kirves vai kysymys? The African American Guide to Better English. Hän sanoo, että hänen vanhempansa olivat hyvin tietoisia ”kirveeseen” liitetystä leimasta ja opettivat hänelle, että sen käyttämiselle on aikansa ja paikkansa.
”Kun olet pienten ystäväsi kanssa, voit puhua niin kuin haluat, onko selvä? Mutta sillä hetkellä, kun joudut oikeinkirjoituskilpailuun tai työhaastatteluun, vaihda sitä nopeasti”, McClendon muistelee. ”Olen opettanut sitä myös lapsilleni.”
Komediakaksikko Keegan-Michael Key ja Jordan Peele vitsailevat, että koska he ovat puoliksi valkoihoisia, he vaihtavat jatkuvasti edestakaisin. ”Jos se tapahtuu neljä kertaa lauseessa”, Key sanoo, ”saat luultavasti kaksi kirvestä, kaksi kysyy.”
Puhuessaan toistensa päälle he lisäävät:
”Mutta kun poliisi tulee luoksesi, käytät ehdottomasti paljon ’kysyy’.’
”Kysy pois, konstaapeli, kysy pois!”
Keegan-Michael Key ja Jordan Peele puhuvat Kirves vs. Kysy NPR:n Shereen Marisol Merajin kanssa. Sonari Glinton/NPR hide caption
toggle caption
Sonari Glinton/NPR
Keegan-Michael Key ja Jordan Peele puhuvat Ax vs. Askista NPR:n Shereen Marisol Merajin kanssa.
Sonari Glinton/NPR
”Mitä tahansa haluatte kysyä minulta, vastaan mielelläni, konstaapeli.”
Amerikkalaisen murreyhdistyksen puheenjohtaja Jesse Sheidlower sanoo, että sanaa ”ax” on käytetty tuhat vuotta. ”Se ei ole uusi asia, se ei ole virhe”, hän sanoo. ”Se on säännöllinen piirre englannin kielessä.”
Sheidlower sanoo, että ”ax” voidaan jäljittää kahdeksannelle vuosisadalle. Ääntäminen juontaa juurensa vanhan englannin verbistä ”acsian”. Chaucer käytti ”ax”. Se on ensimmäisessä täydellisessä englanninkielisessä raamatunkäännöksessä (Coverdale Bible): ”Axe and it shall be given.”
”Tuossa vaiheessa se ei siis ollut sellaisten ihmisten merkki, jotka eivät olleet korkeasti koulutettuja tai jotka kuuluivat työväenluokkaan”, Stanfordin yliopiston kielentutkija John Rickford sanoo. Hänen mukaansa on vaikea määritellä, miksi ”ax” lakkasi olemasta suosittu, mutta pysyi paikallaan Amerikan eteläosissa ja Karibialla, josta hän on kotoisin. Mutta ”ajan myötä siitä tuli identiteetin merkki”, hän sanoo.
Etelä-Afrikan intiaanit, mustat karibialaiset ja afroamerikkalaiset käyttävät ”axia”. Rickford sanoo, että se on imperiumin isku takaisin: otetaan kieli, joka on määrätty, ja tehdään siitä oma. Hän lisää, että ”axin” kaltaisten sanojen poistaminen voi auttaa pärjäämään paremmin työhaastattelussa, ”mutta ei välttämättä pärjää paremmin ihmisten kanssa, joiden kanssa hengailee, tai ei välttämättä pärjää paremmin oman identiteettinsä vakiinnuttamisessa”. Täytyy muistaa, että monet näistä kielimuodoista opitaan ihmisten kodeissa. Näin puhuivat äidit, isät ja ystävät. En usko, että yksikään kielitieteilijä suosittelee, että hankkiudut eroon kansankielestäsi, koska tarvitset sitä – tavallaan – sielullesi.”
Kielellinen monipuolisuus on ihanteellista, sanoo Rickford, joka vaihtaa ”kirveen” ja ”kysyä” asetelmasta riippuen: code switching. Mutta hän lisää, ettei ”axin” sanomisessa ole teknisesti mitään väärää – sitä ei vain enää pidetä valtavirran englannin kielenä.