Godspeed You! Black Emperor (Kuva: Ben Stas)
Rockmusiikki on hienoa, mutta kyllästytkö koskaan kuunneltuasi sitä jatkuvasti?
Haluatko paeta säkeistö-refrainirakennetta ja tyypillistä nelihenkistä bändiä ja uskaltautua voimakkaiden crescendojen ja pitkälti sanoituksettomien kappaleiden valtavaan sanaan? Jos näin on, rakastut luultavasti post rockiin, genreen, jolle on ominaista rock-instrumenttien käyttö uusien äänien ja tekstuurien luomiseksi. Tässä viisi albumia, joiden avulla voit totuttautua pelottavaan genreen.
1)Talk Talk – Laughing Stock (1991)
Tätä synkkää levyä monet pitävät yhtenä kaikkien aikojen ensimmäisistä post rock -albumeista, ja sen vaikutus genreen on valtava. Sen käyttämät pitkät improvisoidut osiot, jotka koostuvat monenlaisista instrumenteista, kuten viuluista ja hienovaraisista torvista, hiipivät sadoille seuraaville post rock -albumeille. Kaiken nivoo yhteen Mark Hollisin kaunis kitaratyö, joka soi lempeästi mukana ja antaa kuulijan nauttia jokaisesta soitetusta kielestä. Tällä levyllä on itse asiassa jonkin verran laulua, joten se on hyvä lähtökohta, jos et ole vielä tottunut puhtaisiin instrumentaalialbumeihin. Tsekkaa myös tämän levyn nuorempi kaksonen Spirit of Eden samalta yhtyeeltä.
Key track: After the Flood
2) Slint – Spiderland (1991)
Tässä on toinen perustavaa laatua oleva LP, joka ilmestyi samana vuonna. Louisvillen, Kentuckyn bändi Slint ei luultavasti osannut aavistaa, millainen vaikutus heillä tulisi olemaan, kun he harjoittelivat tätä levyä teini-ikäisinä kellareissaan. Se kääntää rockin päälaelleen, mutta käyttää silti perinteisiä instrumentteja eli kitaroita ja rumpuja. Kuten Laughing Stockissa, myös Spiderlandissa on melko paljon laulua, mutta sitä säestävät runsaat spoken word -osuudet, mikä on trooppi, joka myöhemmin ponnahtaisi esiin kaikkialla genressä. Kaikki tähän albumiin liittyvä voidaan tiivistää yhteen sanaan: intensiivinen. Kitarat kirskuvat ja kuiskaavat, ja rummut vaihtavat jatkuvasti rytmiä pitäen kuulijan varpaillaan laulaja Britt Walfordin kertoessa levottomuutta herättäviä tarinoita.
Key track: Washer
3) Godspeed You! Black Emperor – Slow Riot for New Zero Kanada (1999)
Tässä vaiheessa siirrytään post rockin ”toiseen aaltoon”, jossa artistit alkoivat kehittää lisää post rockin alaluokkia muun muassa Slintin ja Talk Talk Talkin kaltaisten artistien pohjalta. Godspeed You! Black Emperor on bändi, jota monet luonnehtivat ”maailmanlopun soundtrackiksi”, ja siinä on jonkin verran perää. Godspeedin albumi tuntuu artefaktilta; jopa pakkaus tuo mieleen jonkinlaisen kauan sitten kadonneen ajan. Heidän musiikkinsa on erittäin poliittista ja erittäin kiireellistä, täynnä murskaavia crescendoja, mielettömiä jousisovituksia ja näytteitä spoken word -äänitteistä, jotka vain menevät ihon alle. Heidän toinen julkaisunsa, EP nimeltä Slow Riot for New Zero Kanada, on täydellinen johdanto, sillä se sisältää heidän tunnusomaisia rakennelmia ja dramaattista tunnelmaa sulavassa puolessa tunnissa. Jos pidät siitä, niin katso enää pidemmälle kuin yksi kaikkien aikojen suosikkialbumeistani, Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heaven!
Avainraita: Moya
4) Sigur Rós – Ágætis byrjun (1999)
Sigur Rós on islantilainen post rock -yhtye, joka pistää sydämensä likoon tehdessään kaikesta, mihin he koskettavat, kaunista. Heidän islantilaisuutensa voisi ehkä arvata jo pelkästään siitä, miltä tämä levy kuulostaa; jotenkin se kuulostaa kylmältä. Se herättää mielikuvia jäävuorista, lumesta ja jäätyneistä joista, ja tuntuu kuin voisi kurottautua koskettamaan Jónsin, joka soittaa instrumenttiaan jousella, autuaallista kitaransoittoa. Jónsi antaa myös falsettiäänensä, joka laulaa sekä islannin kielellä että keksimällään kielellä. Oli miten oli, sillä ei ole väliä, sillä hänen äänensä on yhtä lailla instrumentti kuin kaikki muukin levyllä. Pyöräytä sitä, kun alkaa sataa lunta.
Avainraita: Svefn-g-englar
5) Explosions in the Sky – The Earth Is Not a Cold Dead Place (2003)
Viimein siirrymme post-rockin kolmanteen aaltoon, joka kieltämättä on se kohta, jossa genre alkaa käydä hieman ohueksi. Muutama bändi erottuu enimmäkseen samalta kuulostavien esitysten merestä, ja yksi niistä on Explosions in the Sky. Heidän kolmas ja kuuluisin albuminsa The Earth is Not a Cold Dead Place löysi tavan tiivistää Godspeedin kaltaisten bändien rakastettava intensiteetti alle kymmenminuuttisiin kappaleisiin. Se on hieman suoraviivaisempi ja paljon rockmaisempi kuin mikään muu tämän listan bändi, sillä mukana on vähemmän muita instrumentteja kuin kitarat ja rummut.
Jos pidit kuulemastasi, tutustu Bark Psychosis, Disco Inferno, Mogwai ja Tortoise -yhtyeiden kaltaisiin esiintyjiin jatkaaksesi post rockin kutinan raapimista.