MAKGUFFIN
Hitchcock käytti elokuvissaan mielellään MacGuffineja (sano mitä?) ja popularisoi termin 1930-luvulla. Se tulee tarinasta, jossa kaksi miestä on junassa Skotlannin ylängöillä. Matkatavarahyllyllä on paketti. Toinen mies kysyy, mitä siinä on, ja toinen kertoo, että se on MacGuffin – laite leijonien pyydystämiseen. Kun hänelle kerrotaan, ettei siellä päin ole leijonia, hän vastaa: ”Ai, sitten se ei ole MacGuffin.” Toisin sanoen MacGuffin ei ole itsessään mitään – se on vain väline, jolla tarinaa viedään eteenpäin. Ei siis ole väliä sillä, mitä kotelossa on – vain sillä, että hahmot ovat sen perässä. Tarantino itse sanoo, ettei ole mitään yhtä selitystä. Mutta pitäisikö meidän tosiaan luottaa tuohon spoilaajaan?
THE STUFF THAT DREAMS ARE MADE OF
Pitämällä asiaa ”mitä ikinä haluat sen olevan” -alueella, on myös ehdotettu, että salkku on jonkinlainen taikapeili, joka näyttää meille perimmäiset halumme. Tästä on paljon elokuvallisia ennakkotapauksia. Kielletyllä vyöhykkeellä sijaitsevan huoneen sanotaan 70-luvun venäläisessä SF-elokuvassa Stalker tarjoavan seikkailijoille välähdyksen heidän syvimmistä kaipauksistaan, ja noir-elokuvassa Maltan haukka yksityisetsivä viittaa nimikkolintupatsaaseen – joka nykypäivän harjaantumattomalle silmälle voisi olla yhtä hyvin halpakauppojen rihkamaa – ”aineena, josta unelmat on tehty”.
Oscar-patsas
Onko se Oscar-patsas, jonka Marsellus on hankkinut wannabe-näyttelijävaimolleen? Jotkut viestipalstalaiset ovat vitsailleet, että se on – tai että se edustaa Tarantinon itsensä Oscar-toiveita. Hän pussitti yhden parhaasta käsikirjoituksesta, joten jos näin on, matkalaukku toimitti.
Pulp Fiction pyörii yksinoikeudella Cineworldin elokuvateattereissa tästä päivästä lähtien
.