Trigger
”Elokuvien älykkäin hevonen” Joel ”Dutch” Dortch Kuvitus Pian sen jälkeen, kun Roy Rogers oli allekirjoittanut sopimuksen Republicin kanssa ja ennen kuin hän aloitti ensimmäisen elokuvansa tuotannon, hän alkoi etsiä sopivaa hevosta elokuviinsa. Tuohon aikaan B-luokan cowboy-tähdet ratsastivat kaikki kauniilla ”johtohevosilla” verrattuna tavallisiin ”näyttelijähevosiin”. Republic lähetti valintakutsun vuokratalleille, jotka toimittivat hevosia elokuvayhtiöille. Roy kokeili paria hyvää hevosta, mutta heti kun hän pääsi Hudkins Brothersin tallin lähettämän ison kultaisen palomino-orin oriin selkään, hän tiesi löytäneensä haluamansa hevosen, eikä hänen tarvinnut etsiä enempää. Tosiasiassa se oli kuin taivaassa tehty parivaljakko! Keskustellessaan hevosen nimestä Smiley Burnett, Royn apuri kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, kommentoi, että iso hevonen oli varmasti ”nopea liipaisimella”. Roy päätti, että se olisi hyvä nimi sille, ja niin Trigger sai nimensä. Smiley oli oikeassa, Trigger oli hyvin nopea; itse asiassa se oli koko porukan nopein hevonen. Kaunis kultainen hevonen oli hyvin urheilullinen, ja se pystyi pysähtymään hetkessä ja antamaan yhdeksän senttiä vaihtorahaa. Se pystyi leikkaamaan ja pyörimään niin nopeasti, että kokemattomampi ratsastaja saattoi jäädä keskelle ilmaa, ja silti sen luonne oli sellainen, että Roy saattoi laittaa kolme tai neljä lasta sen selkään yhtä aikaa ilman huolta siitä, että he loukkaantuisivat. Royn silmä hevosiin osoittautui erinomaiseksi. Trigger oli epäilemättä paras hevonen, joka on koskaan esiintynyt elokuvissa. Se oli todellakin ”yksi miljoonasta”, poikkeuksellinen eläin, joka valloitti miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen sydämet kaikkialla maailmassa. Trigger oli Seabiscuitin aikalainen, ja se oli tunnetumpi ja suositumpi kuin suuri kilpahevonen. Trigger oli nelivuotias, kun Roy alkoi käyttää sitä elokuvissaan. Se syntyi ja kasvoi pienellä tilalla San Diegon lähellä. Bing Crosbyn kerrottiin olleen tilan osaomistaja. Alun perin Golden Cloudiksi omistajansa ja alkuperäisen valmentajansa Roy Cloudin kunniaksi nimetty Trigger oli Tarzan-nimisen palomino-tamman ja vaalean kastanjanruskean täysiverisen tamman jälkeläinen. Se peri isältään värin, nopeuden ja tamman suloisen luonteen. Ennen Royn luo tuloaan sillä oli ratsastanut Olivia DeHavilland Errol Flynnin elokuvassa The Adventures of Robin Hood. Lähes 20 vuoden aikana alkuperäinen Trigger esiintyi jokaisessa Royn 81:ssä Republicin tähdittämässä elokuvassa ja kaikissa Royn 100:ssa televisiojaksossa. Tämä on merkittävä ennätys, jota ei ole saavutettu millään muulla elokuvaeläimellä! Roylla oli kaksoisolennot Triggerille, joita käytettiin pitkissä otoksissa ja joissakin takaa-ajokohtauksissa. Lännenelokuvien tekeminen voi olla hevosille hyvin raskasta, sillä kohtausta saatetaan joutua kuvaamaan useita kertoja uudelleen, jotta siitä saataisiin juuri oikea. Jokaisessa Royn elokuvassa oli yksi tai useampi lähikuva, jossa Roy ja Trigger seurasivat kamera-autoa kovaa vauhtia, ja kun Roy kumartui alas, taputti sen kaulaa ja puhui isolle hevoselle, se kiihdytti vauhtia, usein nopeammin kuin kamera-auto. Kohtauksissa, joissa he seurasivat kamera-autoa nopeassa lähikuvassa ratsastaen, on jokaiselle asiantuntevalle tarkkailijalle ilmeistä, että heillä oli todellinen yhtenäisyys ja kumppanuus, jota mikään muu cowboy-tähti ja hänen hevosensa eivät pysty saavuttamaan. Roy osti lopulta Triggerin Hudkinsin veljeksiltä 2 500 dollarilla maksuaikana. Kun Roy ei tehnyt elokuvia, hän kiersi ympäri maata esiintymässä. Royn fanit halusivat nähdä Triggerin näissä henkilökohtaisissa esiintymisissä. Nopeasti kävi selväksi, että Trigger ei pystynyt pysymään mukana raskaassa aikataulussa, joka koostui elokuvien tekemisestä ja henkilökohtaisten esiintymiskiertueiden matkustamisesta. Niinpä Roy osti toisen hevosen, Little Triggerin, kookkaan quarter-tyyppisen palominohevosen, joka näytti paljon Triggeriltä, paitsi että sillä oli neljä valkoista sukkaa eikä se ollut aivan yhtä pitkä. Royn wrangler, Jimmy Griffin, koulutti sen, ja sitä käytettiin pääasiassa henkilökohtaisiin esiintymisiin koko 40-luvun ajan, vaikka se esiintyykin ajoittain Royn elokuvissa, kuten Don’t Fence Me In, Heldorado ja erityisesti Son of Paleface. Hän sai pääroolin elokuvassa Trigger Jr. (1950). Griffin jätti Royn mennäkseen töihin paremmin palkattuun puolustusteollisuuteen toisen maailmansodan aikana, joten Roy palkkasi Nebraskasta nuoren cowboyn ja hevoskouluttajan, Glenn Randallin, hoitamaan ja kouluttamaan hevosiaan. Randall oli ehkä kaikkien aikojen merkittävin hevoskouluttaja, ja hän työskenteli Roylle monta vuotta. Roy vietti paljon aikaa työskentelemällä Randallin kanssa, jotta hänestä tulisi paras mahdollinen hevosmies. Ajan myötä hänestä tuli kenties Hollywoodin johtavista miehistä paras hevosmies. Kun William Witneylta, republikaanien veteraaniohjaajalta (hän ohjasi 27 Rogersin elokuvaa) ja tunnetulta hevosmiehestä kysyttiin: ”Kuka cowboy-tähdistä oli paras hevosmies”? Hän vastasi epäröimättä: ”Roy Rogers.” Hän jatkoi selittämällä, että hyvä ratsastustaito ei ole istuimessa tai jaloissa vaan käsissä. Hän sanoi: ”Roylla oli erinomaisen pehmeät kädet”. Glenn Randall totesi, että Trigger oli erittäin älykäs ja nopea oppimaan. Se pystyi oppimaan temppuja elokuviin kirjoitettuihin kappaleisiin sen jälkeen, kun sille oli näytetty pari kertaa, mitä odotettiin. Trigger oli tähtinäyttelijä ja hänestä tuli melkoinen kinkku. Hän oppi nopeasti elokuvabisneksen, ja kun hän kuuli sanat ”Hiljaisuus kuvauspaikalla”, hän piristyi, joskus torkkuen auringossa, korvat valppaina, odottaen merkkiä, valmiina työhön. Samoin kun hän kuuli ”poikki”, hän rentoutui. Se oli peloton, ja sillä oli se, mitä hevosmiehet kutsuvat ”suureksi sydämeksi”. Se teki elokuvissa temppuja, joista muut hevoset kieltäytyivät. Sillä oli päärooleja kolmessa Royn elokuvassa: My Pal Trigger (1946), The Golden Stallion (1949) ja Trigger Jr. (1950). Triggerillä oli jopa oma sarjansa Dellin sarjakuvissa 1950-luvulla. 40-luvun lopulla Roy osti kauniin palomiino värisen Tennessee Walking Horse -oriin, jonka hän nimesi Trigger Jr:ksi. Randall opetti tälle hevoselle kaikenlaisia yleisöä miellyttäviä temppuja ja opetti sen jopa tanssimaan. Roy käytti sitä satunnaisesti elokuvissa ja runsaasti henkilökohtaisissa esiintymisissä 50- ja 60-luvuilla. Roy käytti Trigger Jr:ta oriina ja kasvatti hyviä palomino-varsaa Happy Trails Ranchillaan Oro Grandessa, Kaliforniassa. Randy Travis omisti Trigger Jr:n pojanpojan, ja Triggerson, esiintymishevonen, jonka Val Kilmer johti lavalle kunnianosoituksena Roylle Oscar-gaalassa maaliskuussa 1999, oli Trigger Jr:n pojanpoika. Jonkin aikaa Roy käytti kokonaista laumaa Randallin omistamia ja kouluttamia huippukoulutettuja palominohevosia, joita Roy käytti sirkustyyppisessä liberty horse -esityksessä. Vapaushevonen on hevonen, joka työskentelee ilman taljaa ja ohjaksia – vapaana. Roy käytti tätä esitystä joissakin henkilökohtaisissa esiintymisissään rodeoissa ja valtion messuilla. Tosiasia on, että Roy omisti ja/tai käytti vuosien mittaan monia palominohevosia, joista osan hän osti ja osan hän lainasi tai kasvatti ja kasvatti. Satunnaiselle fanille ja tarkkailijalle ne olivat kaikki Triggeriä! Dalella oli myös kaunis Pal-niminen palomino, jota hän käytti henkilökohtaisissa esiintymisissään noin vuonna 1950. Hän käytti tätä hevosta televisiolle tekemässään pilottielokuvassa Queen of the West. Tätä ohjelmaa ei koskaan esitetty, koska Roy teki päätöksen siirtyä televisioon vuonna 1951, ja Dale liittyi hänen seuraansa erittäin menestyksekkääseen ja pitkään pyörineeseen Roy Rogers Show’hun. Dale ei käyttänyt Palia tässä ohjelmassa, koska se näytti niin paljon Triggeriltä, että katsojien katsottiin sekoittavan nämä kaksi hevosta keskenään. Glenn löysi Dalea varten hienon Buckskin Quarter Horse -hevosen, Buttermilkin, jota Dale saattoi käyttää show’ssa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Glenn oli aiemmin katsellut kaunista suklaanväristä hevosta, jolla oli valkoinen harja ja tale, jota Dale voisi ratsastaa, mutta hän oli todennut, että hevonen oli hieman liian temperamenttinen, jotta Dale voisi käsitellä sitä mukavasti. Kun Rex Allen etsi hevosta, Glenn muisti suklaanvärisen hevosen ja kertoi siitä Rexille. Rex osti hevosen, ja siitä tuli Koko, jota mainostettiin ”elokuvien ihmehevosena”. Monien vuosien ajan Roy kasvatti ja valmensi täysverisiä kilpahevosia Happy Trails Ranchillaan Oro Grandessa, Kaliforniassa, Victorvillen lähellä, ja hän kasvatti ja kasvatti aina muutaman hyvän palomino-varsaa joka vuosi. Lokakuussa 1993 hän myi huutokaupassa viimeiset hevosensa, joihin kuului myös Trigger Jr:n pojanpoikia ja tyttärentyttäriä. Trigger, Trigger Jr., Buttermilk ja Bullet, Royn ihmekoira, ovat kaikki olleet kauniisti ratsastettuina esillä Roy Rogers and Dale Evans -museossa Bransonissa, MO:n osavaltiossa, kunnes museo suljettiin joulukuussa 2009. Esillä oli myös Royn kauniita Bohlinin hopeisia satuloita ja ainutlaatuisia muovisatuloita sekä hänen aseitaan ja monia muita kiinnostavia esineitä, kuten Nellybelle, jeeppi, jota Pat Brady, Royn koominen apuri, ajoi Roy Rogersin tv-sarjassa. Tammikuussa 2010 järjestetystä High Noon -huutokaupasta alkaen museon koko sisältö Trigger mukaan lukien myytiin useissa huutokaupoissa, jotka huipentuivat Christiessin huutokauppaan 14. ja 15. heinäkuuta New Yorkissa. Triggerin ja Bulletin osti Patrick Gottsch, Nebraskassa sijaitsevan kaapeliverkon RFD-TV:n perustaja ja toimitusjohtaja.